MEILLÄ LUONNOLLINEN KAUNEUS JA HYVINVOINTI KULKEVAT KÄSI KÄDESSÄ.

Hyvä voide, paha voide

Kosteusvoide on saippuan jälkeen ehkä käytetyin ihonhoitotuote ja suurimmalla osalla meistä päivittäisessä käytössä. Harva tulee kuitenkaan voidetta iholleen sivellessään ajatelleeksi, mitä kaikkea se sisältää. Toisaalta vaikka purkin sisältö kiinnostaisikin, se ei välttämättä aukea ihan helposti, kun raaka-aineluettelot vaikuttavat olevan täyttä hepreaa (tai oikeammin sanottuna latinaa). Seuraavaksi siis luvassa latinan pikakurssi.

Yksi voiteiden pääraaka-aineista ovat ihoa pehmittävät aineet, joita ovat muun muassa kasviöljyt. Öljyjen lisäksi tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi luonnonkosmetiikassa kielletyt, ympäristö kuormittavat silikonit, jotka voit bongata INCI-listasta muun muassa nimillä Dimethicone ja Cyclopentasiloxane. Silikonit eivät sisällä kasviöljyjen tapaan rasvahappoja ja antioksidantteja, jotka hoitaisivat ihoa. Sen sijaan kasviöljyistä muodostettu voidepohja hoitaa ihoa jo itsessään.

dsc01109

Voiteet sisältävät myös esimerkiksi kasviuutteita, kosteuttavia aineita sekä okklusiiveja, jotka auttavat sitomaan näitä raaka-aineita ihoon sekä estämään kosteuden haihtumista iholta. Luonnonkosmetiikan okklusiivit ovat yleensä kasvivahoja, kuten shea- eli karitevoi, kun taas synteettisessä kosmetiikassa käytetään tähän tarkoitukseen usein petrokemian sivutuotteena syntyneitä, heikosti tai ei ollenkaan biohajoavia mineraaliöljyjä (Paraffinum Liquidum, Petrolatum). Kosteuttavista ainesosista ehkä tunnetuin on hyaluronihappo, jota saadaan luonnosta ja jota voidaan valmistaa myös synteettisesti. Pakkausmerkinnöiltään nämä eivät eroa millään tavoin, mutta sertifioidussa luonnonkosmetiikassa käytetään kasviperäistä hyaluronihappoa.

Useimmat kosteusvoiteet ovat emulsioita eli vesi-öljy-seoksia, jotka vaativat yhden tai useamman emulgaattorin liuetakseen toisiinsa. Emulgaattorit ovatkin kosmetiikassa toinen suuri raaka-aineryhmä, joskaan kahtiajako ei ole aina aivan yksiselitteinen, moni emulgaattori kun toimii myös ihoa pehmittävänä aineena. Yleisimpiä kosmetiikassa käytettäviä emulgaattoreita ovat etoksyloidut PEG- ja PPG-yhdisteet (kuten PPG-5-Ceteth-20), jotka ovat luonnonkosmetiikassa kiellettyjä ympäristöä kuormittavan valmistusmenetelmän vuoksi. Luonnonkosmetiikan emulgaattorit ovat yleensä peräisin luonnosta, esimerkiksi kookoöljystä, ja niistä on laboratoriossa eristetty ja muokattu emulgaattorina toimiva osanen.

dsc01099

dsc01103

Mikään vettä sisältävä voide ei säily kauan hyvänä ilman säilyvyyttä parantavia aineita. Nämä ovat ehkä kosmetiikassa niitä pahamaineisimpia ja moni tunnistaakin synteettisten tuotteiden INCI-listoista ja erilaiset parabeenit sekä superallergeeni Kathon CG:n (INCI-nimeltään Methylisothiazolinone tai Methylchloroisothiazolinone). Muita helposti herkistäviä, luonnonkosmetiikassa kiellettyjä säilöntäaineita ovat Formaldehyde, DMDM hydantoin, Diazolidinyl urea ja Imidazolidinyl Urea. Jotkin luonnonkosmetiikassa sallituista säilöntäaineista ovat luontaisen kaltaisia, mutta alkuperältään synteettisiä, mutta kuitenkin mietoja ja hyvin siedettyjä. Lisäksi luonnonkosmetiikassa käytetään esimerkiksi E-vitamiinia sekä ruususta saatavaa fenetyylialkoholia.

Jos kiinnostuit, lue lisää vaikkapa Katja Kokon Aidosti kaunis –ihonhoito-oppaasta, josta tarkistimme myös tätä tekstiä varten muutamia faktoja.

 

Facebook
Pinterest
Twitter
LinkedIn
Jatka lukemista

Muita artikkeleita