Chill on tänään 26.4.2020 kymmenen vuotta. Hieno saavutus vai mitä? Yritän itselleni sitä vakuuttaa ja olla ylpeä siitä, mutta on se piru vie hankalaa. Minulta kysytään usein, että olenko aina halunnut kosmetologiksi, vastaus on aina sama ”en todellakaan, en tiennyt mihin hakisin ja ajattelin, että haen vaikka nyt kosmetologikouluun”. Pääsykokeissa tajusin että tänne minä todella haluan. Kirjallinen koe meni päin seinää (kiitos vaikean lukihäiriön), mutta haastattelusta lähdettyäni tiesin että tulen pääsemään tänne. Kävin Espoon Omniassa cidesco- kosmetologiksi ja valmistuin tammikuussa 2007. Sain ensimmäisen työpaikan alalta ensimmäisestä harjoittelustani. Tein koulun ohella jo alan hommia, valmistumisen jälkeen menin töihin espoolaiseen kauneushoitolaan. Sieltä jäi käteen brassit ja iso kasa asioita mitä itse tekisin toisin jos minulla olisi oma firma. Halusin muuttaa Jyväskylään takaisin ja tiesin että toiminimen perustaminen olisi ainoa asia miten pääsisin siellä tekemään oman alan hommia. Minulle oli jo kouluajoista selvää että joku päivä minulla olisi oma hoitola, mutta tiesin että minun on harjoiteltava ensin eli perustin toiminimen ja harjoittelin.
Huhtikuun loppu 2010 mahassa oli perhosia, remontti oli juuri saatu loppuun ja tavarat oli hujan hajan. Kiireellä keskellä yötä pistettiin tavaroita paikalleen, koska aamulla olisi Chillin ensimmäinen päivä. koitti avajaispäivän aamu, ja jännitys oli huipussaan kun asiakkaat olivat varanneet jo aikoja ennen kuin oltiin ehditty edes avata ovia. Ei silloin ollut mitään nettiajanvarausta, asiakkaat koputtelivat oveen että voiko aikaa jo varata, kun teimme remonttia. Lutakkolaiset olivat ilmeisesti odottaneet palveluiden saapumista. Muistan että minun ensimmäinen asiakkaani oli hieno rouva Lutakosta, mietin mihin olin pistänyt yöllä tämän, tuon ja ne ja sen, apua se oli kamalaa! Minua jännitti niin että en osannut edes kunnolla tehdä sitä työtä, se oli jalkahoito geelilakkauksilla. Asiakaan lähdettyä ovesta tiesin, että hän ei tule koskaan takaisin. Olin sekoillut niin että en vaikuttanut varmastikaan ammattilaiselta.
Vappu 2010. 24 vuotias Johanna miettii kuinka siistiä on vappuaattona laitella vähän geelikynsiä toisille ja nautia samalla muutama siideri omassa liikkeessä. Samalla vähän juhlia kavereiden kanssa onnistunutta Chillin aloitusta.
Kesä 2010. Ai että sitä intiaanikesää silloin oli kuuma. Minusta tuntui että liikkeeni sijaitsi rantabulevardilla jossain isommassakin lomakohteessa, koska kun liikkeen ikkunasta katsoi ulos saattoi nähdä perheitä menossa rannalle uimalelut kainalossa. Sinä kesänä eikä monena muuna kesänä sen jälkeen paljoa lomia pidetty, mutta ei se minua haitannut, koska en ollut niistä kesällä siihenkään mennessä nauttinut. Minulla meni tosi lujaa ja tein todella pitkiä päiviä, tein joka ikisen asiakkaan joka edes harkitsi meille tuloa. Viikkotuntien määrää ei laskettu, liikkeenomistajan arki oli iskenyt, laskut oli maksettava! Minua ei haitannut tehdä pitkiä päiviä, koska rakastin ja rakastan edelleen minun työtäni. Yksi päivä se loppui kuin seinään, lääkäri sanoi että tällä kädellä ei tehdä töitä 3 kuukauteen. Silloin se tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt puukon keuhkoihin. Jälkikäteen ajateltuna siitä seurasi tosi hyviä ja todella tärkeitä juttuja minun ja Chillin kannalta.
Chillin merkittävin käänne tapahtui 2014. Kosmetologi lehdessä oli ilmoitus, että nyt koulutetaan suomen ensimmäiset ekokosmetogit. Ajattelin että aika mielenkiintoinen, minäpäs pistän heti samantien hakemuksen. Ekokosmetologikoulun esittäytymisessä sanoin ”no ei musta mitään hippiä tule mutta varmaan sekakäyttäjä”. No kaikki chillin asiakkaat tietävät että tässä ei käynytkään niin vaan se muutti koko Chillin tulevaisuuden ja vihdoin pystyin sanomaan ylpeästi että olen kosmetologi, ekokosmetologi, enkä enää häpeillyt alaani, olin löytänyt oman suunnan.
Ekokosmetologikoulusta valmistuttuani 2015 Chill remontoitiin minun näköisekseni. Ai että se oli ihanaa. 2017 meni hyvinkin sumeasti raskaana oksentaen, mutta vaihtoehtoja ei ollut, laskut oli maksettava ja töissä käytävä. Reilu viikko synnytyksestä olin töissä sunnuntait tekemässä brasseja. Veikko oli 3kk kun palasin asiakastyön pariin 6h / per päivä 5 kertaa viikossa. Nautin siitä vaikkakin keräsin ihmetystä ja mielipiteitä. Useimmat ihmettelivät miten vauva pärjää ilman äitiä ja kuka sitä hoitaa, vastasin: ”minun toinen vaihtoehto on sulkea Chillin ovet eikä tulla enää ikinä töihin ja Veikkoa ei hoida kukaan vaan sillä on isä”. Mieheni oli Veikon kanssa kotona hoitovapaalla, mikä teki myös hänelle todella hyvää.
Jos joku on jaksanut lukea tänne saakka niin tämä ei ole ollut aivan turhaa. Chill on tosiaan tänään 10 vuotta. Olin kuvitellut että juhlisin tätä päivää ehkä New Yorkissa miehini kanssa tai ostan itelleni jotain siistiä kuten paljun tai tynnyrisaunan. En ajatellut että minun 10 vuoden liikkeenrakennusprojekti on minusta riippumattomasta syystä uhan alla. Kiitos koronan sivuvaikutusten tuomien haasteiden vuoksi en unohda teitä ikinä. Olisin juhlinut tätä myös asiakkaiden kanssa, koska suurin kiitos tietenkin kuuluu teille, te mahdollistatte työn mitä minä rakastan. Nyt juhlistan tätä pienellä pihajumpalla, mutta ennen sitä taputan itsenäni selkään ja sanon hyvä minä. Chillin tulevaisuudelta toivon että selviämme koronan haittavaikutuksista ja voimme jatkossakin tarjota laadukkaita, yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia ekopalveluita juuri sinulle.
Sydämellä: Luonnonkauneutta vaaliva ekokosmetologiyrittäjä, äiti, koiranomistaja, vaimo ja Hius- ja Kauneusstudio chillin omistaja Johanna Haapala
P.S. Lähetän terveiset teille jotka eivät minuun uskoneet ja sanoivat että minusta ei tule koskaan mitään.
